Mitä mitä?

Tervetuloa kirjoitusharjoitusblogiini.

Miksi kirjallisuuskriitikko, ja ylipäänsä ihminen joka painiskelee tekstien kanssa työkseen, tarvitsee harjoitusblogia kirjoittamiseen?

Muutama vuosi sitten eräs ystävä kysäisi ohimennen kirjoitanko minä, siis noin niin kuin huvikseni. Kuten vaikkapa novelleja tai jotakin. Totesin siihen ohimennen ”en mie osaa”. Ystäväni katsoi minua hämmästyneenä ja alkoi nauraa. Hänestä vastaukseni oli käsittämätön, ja se oli viimeinen asia jonka hän oli odottanut kuulevansa.

Minulle asia kuitenkin oli sillä hetkellä niin. Siirryimme muihin puheenaiheisiin, mutta jotakin tästä sananvaihdosta jäi kytemään. Ihmetyksen kipinä, jota olin kantanut oikeastaan lapsesta saakka, kuten hämmästyneenä totesin kun asiaa oikein aloin penkoa. Kirjoitin vielä ”silloin joskus”, mutta hyvänen aika, siitähän on, ööh, aivan liian kauan. Jo elämän mittainen matka. Sittemmin koulu- ja opiskeluaikoina kirjoitin koulussa aineita ja esseitä siinä missä muutkin, mutta en juuri koskaan mitään ”luovaa” vapaa-ajalla. Mieli teki kyllä kokeilla, mutta aina kun yritin, tuntui että ”jotakin on tukossa”. Tämän paremmin en osaa asiaa kuvailla.

Ystäväni kysymys jäi siis ilmaan roikkumaan. Asia alkoi luonnollisestikin vaivata. Niin kuin se pikkuinen hiekanjyvänen, joka on eksynyt kenkään, ja hankaa siellä aina vain Hyvin Ärsyttävällä tavalla. Joten aina silloin tällöin palasin tutkimaan asiaa. Kuljin sisäisiä polkuja, ja etsin vastauksia siihen, miksi olin sanonut ”en osaa kirjoittaa”? Mistä tuntotila kumpusi?

Tämä ei ole ainoa kysymys, johon olen viime vuodet etsinyt vastausta sisäisiltä poluilta. Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä osoittautui, että oli kaivettava varsin syvälle jotta löysin edes kipinän siitä roihusta, joka joskus kauan sitten oli ilmiliekeissä. Jatkoin kaivamista, ja kipinöitä alkoi löytyä lisää. Sivuston kuva, jossa lohikäärme nousee maljasta, kuvannee löydöksiä omalla tavallaan: maljan pohjalla roihuaa tuli, joka yhtä aikaa polttaa pois vanhaa sekä ruokkii uutta. Malja itsessään on orgaaninen, sillä ajatus vanhan ajan rautapadoista tai jalometallista valmistetuista kovista esineistä kammoksutti. Orgaanisuus kutsui, ja kun löysin viiniköynnöksen se oli siinä. Viiniköynnöksellä on juuret syvällä maan sisällä, ja se sekä ravitsee että humalluttaa, riippuen siitä mihin sen satoa haluaa käyttää. Itse haluan käyttää ehkäpä molempiin tarkoitusperiin 😉 Kuva on siis omatekemäni, Photoshopilla sen askartelin.

Maljan löytäminen ja sen esille tuominen on ollut pitkä ja ajoittain hyvinkin kivulias sekä väsyttävä ”prosessi”. Tässä blogissa on tarkoitus kurkkia maljaan ja katsella mitä sieltä milloinkin nousee ja kumpuaa, ja pyrkiä pukemaan sen sisältöä sanoiksi harjoittelemalla kirjallista luovaa ilmaisua.

Tarinankerronnan harjoitteluni käynnistyi Liisasta. ”Jos varastat, varasta parhailta”. Lewis Carrollin teoksilla, erityisesti Alice in Wonderland ja Through the Looking Glass on aina ollut erityinen sija sydämessäni. Carrollin sanaleikit ja logiikkaharjoitukset saavat minut vieläkin ajoittain mykistymään.

Joten ei kai se ihmekään, että se oli juuri Liisa joka hyppäsi maljasta. Kutsumaan katsomaan mitä Ihmemaahan kuuluu, ja miten siellä menee.

Voihan se olla, että matkan varrella maljasta hyppää ulos yksi sun toinen persoona, ja Liisan tarina jää vähitellen sivuun. Sen näkee sitten!

Toistettakoon vielä painokkaasti, että en siis ole kirjoittanut ns. luovaa tekstiä sitten teini-iän. Kaikenlaista muuta kyllä. Kömpelöitä luovan tekstin kyhäelmiä olen vuosien varrella yrittänyt viritellä, mutta kirjoittaminen on loppunut aina alkuunsa syystä tai toisesta. Karun analysoiva palaute on ollut ehkä pahin piikkilanka, joka palautteessa on tarrannut ja tappanut vähätkin kirjoitushalut.

Tämän blogin suhteen ideani on nimenomaan ”antaa pulputa ja virrata sen mitä milläkin hetkellä tulee”. Minua ei kiinnosta mikään muu kuin virtaa tukkivan tulpan saaminen irti. Ei tarinan kehykset ja vielä vähemmän rakenne. Haluan vain hullutella. Miettimättä yhtään mitään yhtään sen enempää. Kirjoittaa vain muistiin sen, mitä milloinkin näen ja kuulen, kun käännän katseeni Liisan suuntaan.

Editoin tekstiä hyvin vähän, jos lainkaan. Tekstit joita täällä on ja joita tänne tulee, olen katsonut ja katson läpi, tehden niihin mahdollisesti joitakin vähäisiä korjauksia. Kaiken editoinnin aion kuitenkin pitää mahdollisimman vähäisenä. Ensimmäinen teksti, eli ”Muuan höpsähtänyt kissa ja lohikäärmeportti” on suunnilleen ensimmäinen luova kyhäelmä jonka olen itsestäni ulos laskenut sitten opiskeluaikojen. Yritin tuolloin kirjoittaa ”jotakin”, mutta opiskelutovereiden armottomalta tuntuva palaute vei halut mennessään. Sitä/niitä palautteita olen kantanut mukanani kaikki vuodet kirjallisuuskriitikon työtä tehdessäni, koska halusin varmistaa että itse en toimi niin. Luulisin että palaute joka minusta tuntui karulta ja haavoittavalta, ei ollut tarkoitettu sellaiseksi.  Valitettavasti, ainakin minun opiskeluaikoinani, oli yleisen kirjallisuustieteen pääaineilijoille tyypillistä olla ylianalyyttinen ja usein jopa tuhota tekstin kauneus tällä tavoin. Itsekin podin tautia aivan liian pitkään.

Se mitä tässä yritän sanoa on se, että jos joku nyt kokee asiakseen kommentoida, niin olkaa hyvä vain, mutta jos saan pyytää niin kommentoikaa ”hellällä kädellä”. Harkitsin sitäkin vaihtoehtoa että pistän kommenttiosion kiinni, mutta katsotaan nyt ensin.

Olen tällä hetkellä siinä käsityksessä, että tekijänoikeudet yllämainittuihin Lewis Carrollin alkuperäisiin Liisa Ihmemaassa teoksiin raukesivat vuonna 1907. Mikäli olen erehtynyt, arvostaisin kovasti jos joku oikaisisi käsitykseni asiasta, koska tahallisesti en halua rikkoa tekijänoikeuksia. Mainittakoon myös, että tällä sivustolla kirjoittamiini teksteihin minulla on yksinoikeus ja niitä ei saa lainata ilman lupaa saati sitten muokata omakseen kouluaineeseen tai mihin nyt ikinä.

Iltasaduiksi näitä varmaan alunperin enemmänkin tarkoitin, jos tälle jotakin tarkoitusta pitää hakea, joten jos sellaisten lukeminen vaikkapa ääneen maistuu, niin olkaa hyvät!

Sivustolla on käytössä mobiiliversio mobiililaitteita varten, koska ilmeisesti joistakin teknisistä asetuksista johtuen itse tehty ja sivupohjaan lisätty jpeg -taustakuvatiedosto ei näy mobiililaitteissa. Lukemisen helpottamiseksi laitoin mobiiliasetuksen päälle.

 

Mainokset