Olipa kerran Liisa pieni, joka Ihmemaassa seikkaili. Liisa oli kokenut ja viisas, ja kertaalleen Ihmemaan pelastikin Herttakuningattaren mielivallasta. Nyt Liisa osallistui Ihmemaan asioiden yhteiseen hoitamiseen, pitäen huolta siitä että kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti ja reilusti, arvostaen ja kunnioittaen.
Liisalla oli myös ystäviä, joista hän ei tiennyt. Hän sai tiedon uusista ystävistään Irvikissalta, sillä kissat ovat hyviä ystäviä lohikäärmeiden kanssa. Irvikissa kertoi Liisalle, että tiesikös Liisa, että hänen ”takanaan ja ympärillään” on lohikäärmeportaali, eli portti josta Liisa voi kutsua sisään niin paljon lohikäärmeystäviä ja lohikäärmekansaa kuin tarpeelliseksi kokee.
Irvikissa vinkkasi myös, että ikivanha lohikäärme, Äiti Maan yksi aspekti, tunnetaan nimellä Isoäiti. Ja että jos Liisa kutsuu Isoäitiä ja haluaa, Liisa voi saada ikioman lohikäärmekumppanin, tai useammankin, joilta voi aina pyytää opastusta, apua ja tukea asiassa kuin asiassa.
Liisa kuunteli Irvikissaa, ja tuumaili että käyttääpäs kissa hienoja sanoja. Liisalla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tarkoittaa ”aspekti”. Häntä nauratti kissan hieman pöyhkeältäkin tuntuva puhe. Liisa kuitenkin yritti pidätellä naurua parhaansa mukaan. Hän ei tiennyt lohikäärmeistä yhtään mitään, mutta kissoista sitäkin enemmän. Ne saattoivat olla hirvittävän herkkähipiäisiä sille päälle sattuessaan. Ja juuri nyt Irvikissa ehkä saattoi olla sillä päällä, koska kissa melkeinpä paasasi häntä ojossa. Tämä oli Irvikissan mielestä selvästikin tärkeää asiaa. Liisa päätti yrittää olla kärsivällinen ja kuunnella keskeyttämättä.
Irvikissa kertoi, että lohikäärmeitä on kaiken kokoisia ja värisiä, ja että ne ovat universumin ikivanhoja asukkaita, jotka kantavat mittaamatonta viisautta sisällään. Ja joskus ehkä myös hieman arveluttavaa huumorintajuakin, kissa kertoi häntä nykien. (Ja taas Liisaa nauratti) Kissa jatkoi määrätietoisesti tarinaansa, ja kertoi että lohikäärmekumppaneiden kanssa voi tehdä kaikenlaista yhteistyötä, hyvin konkreettisista asioista pienen pienten unelmien hahmottamiseen jos haluaa, ja tarpeen vaatiessa istuttaa myös aivan uusia asioita, sillä nämä kaikista elementeistä muodostuvat olennot kykenevät moneen. Ne kirjaimellisesti ovat paaluja maan ja taivaan välillä, mikäli niille annetaan se mahdollisuus.
Irvikissa sanoi, että lohikäärmeet odottavat portaalilla sen avaamista, ja että ne eivät tule kutsumatta sisään, koska jokaisen pitää tehdä oma tietoinen valinta haluaako taloonsa kumppaneita vaiko ei. Tosin, Irvikissa lisäsi, nämä kumppanit ovat sellaisia että ne lähtevät aina pyydetään, ne eivät koskaan ylitä kenenkään rajoja ilman lupaa. Mutta kutsuttaessa ne tulevat ilomielin!
Liisa kuunteli Irvikissaa ja tunnusteli tämän sanoja. Hän tiesi, että Irvikissa oli ainakin silloin joskus, ajoittaisesta hieman kummallisesta huumorintajustaan huolimatta ollut Ihmemaan asialla.
Kun Irvikissa lopuksi sanoi, että Liisa kyllä itse tietää mikä on oikein, mikä on aitoa ja mikä kumpuaa sydämestä, ja että Liisan kannattaa aina kuunnella vain sydämensä ääntä ja seurata sitä minkä itse tietää oikeaksi, sanoivat ”ne muut” mitä tahansa, Liisa tiesi että Irvikissaan saattoi vielä luottaa.
Lohikäärmeen Laulu - "Dance With the Fire" 